Alapohjan eristäminen on tärkeä osa rakennuksen lämpötehokkuutta ja asumismukavuutta. Lämmin lattia lisää merkittävästi asuinviihtyvyyttä, sillä lattian pintalämpötila tuntuu selvästi jaloissa. Oikein toteutettu alapohjan eristys vaikuttaa suoraan sisäilman laatuun, lämmityskustannuksiin ja rakenteen kestävyyteen.
Perinteisessä rossipohjarakenteessa eristäminen on toteutettu usein nostamalla maata talon sisäpuolella kivijalan ja alimman hirren rajakohdan yli. Nykyaikaisempia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi puhallusvilla, jonka eristekyky perustuu ilman pysymiseen paikoillaan, sekä valmiit eristeet kuten Finnfoam, joka mahdollistaa turvallisen työskentelyn ilman koolauksilla hyppelyä.
Alapohjan eristystä korjattaessa on hyvä tarkistaa myös rakenteen kunto ja ilmansulun toimivuus. Useissa vanhoissa taloissa lähinnä seinää olevat laudat ovat irralliset, jotta eristeen määrä ja kunto voidaan tarkistaa helposti. Lattian purkamisessa kannattaa käyttää työkaluja kuten puukiiloja ja pultteja lautojen varovaiseen irrottamiseen.
Alapohjan eristämisen merkitys
Alapohjan asianmukainen eristäminen on rakennuksen toimivuuden kulmakiviä. Se vaikuttaa suoraan rakennuksen energiankulutukseen, rakenteelliseen kestävyyteen ja asumismukavuuteen.
Energiatehokkuus
Hyvin eristetty alapohja estää tehokkaasti lämmön karkaamista rakennuksesta. Tämä on erityisen tärkeää Suomen kylmissä ilmasto-olosuhteissa, joissa lämmityskausi on pitkä.
Alapohjan eristys voi pienentää lämmityskuluja huomattavasti, sillä jopa 15-20% talon lämpöhäviöistä voi tapahtua alapohjan kautta. Investointi laadukkaaseen eristykseen maksaa itsensä takaisin tyypillisesti muutamassa vuodessa alentuneiden lämmityskulujen muodossa.
Nykyaikaiset eristemateriaalit tarjoavat erinomaisen lämmöneristyskyvyn pienemmällä paksuudella, mikä tekee eristysratkaisuista entistä tehokkaampia. Tämä mahdollistaa myös matalaenergiatalojen rakentamisen, joissa energiankulutus on minimaalista.
Kosteudenhallinta
Alapohjan oikea eristäminen on keskeisessä roolissa kosteusongelmien ehkäisyssä. Puutteellisesti eristetty alapohja voi johtaa kondensaatioon kylmille pinnoille, mikä luo otolliset olosuhteet homeelle ja lahovaurioille.
Eristys toimii myös höyrynsulkuna estäen maaperän kosteuden pääsyn rakenteisiin. Tuulettuvissa alapohjissa (rossipohja) ilmanvaihdon ja eristyksen toimiva yhteispeli on erityisen tärkeää.
Kosteusvauriot voivat aiheuttaa:
- Rakenteellisia vaurioita
- Sisäilmaongelmia
- Kalliita korjauskustannuksia
Oikein toteutettu alapohjan eristys sisältää myös asianmukaisen kapillaarikatkon, joka estää veden kapillaarisen nousun maaperästä rakenteisiin.
Asuinmukavuus
Lämmin lattia on merkittävä tekijä asumismukavuuden kannalta. Kylmä lattia tuntuu epämiellyttävältä jaloissa ja luo vedon tunnetta, vaikka huonelämpötila olisi muuten sopiva.
Hyvin eristetty alapohja pitää lattian pintalämpötilan miellyttävänä ja tasaisena ympäri vuoden. Tämä on erityisen tärkeää lattialämmityksen toimivuuden kannalta, sillä lämpö ei karkaa alaspäin vaan suuntautuu tehokkaasti sisätilaan.
Alapohjan eristys vaikuttaa myös ääneneristykseen. Se vaimentaa maaperästä ja rakennuksen alla olevista tiloista kantautuvia ääniä parantaen asumismukavuutta etenkin kaupunkiympäristössä.
Tasainen lämpötila koko asunnossa ilman kylmiä lattioita tai vetoisia nurkkia lisää viihtyvyyttä ja vähentää tarvetta nostaa yleistä huonelämpötilaa korkeammaksi, mikä säästää energiaa.
Alapohjan eristämistyypit
Alapohjan eristämiseen on olemassa erilaisia ratkaisuja, jotka soveltuvat rakennuksen pohjatyypistä riippuen. Oikean eristystavan valinta vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuteen ja asumismukavuuteen.
Maanvarainen laatta
Maanvarainen laatta on yleinen alapohjaratkaisu, jossa betonilaatta valetaan suoraan maata vasten. Eristys sijoitetaan tyypillisesti joko laatan alle tai päälle. Laatan alle asennettava eriste on yleisin ratkaisu uudisrakentamisessa.
Eristemateriaalina käytetään usein EPS- tai XPS-levyjä, joilla on hyvä puristuslujuus ja kosteudenkesto. Eristepaksuus on yleensä 150-200 mm energiatehokkuusvaatimuksista riippuen.
Reunoilla eristys on tärkeää vahvistaa, sillä kylmä ilma pyrkii tunkeutumaan sisään laatan ja seinän liitoskohdasta. Huolellinen eristäminen estää kylmäsiltoja ja parantaa asumismukavuutta.
Maanvaraisen laatan eristäminen jälkikäteen on haastavaa, joten alkuperäinen toteutus kannattaa tehdä huolellisesti.
Ryömintätilainen alapohja
Ryömintätilainen alapohja, eli rossipohja, jättää lattiarakenteen ja maan väliin ilmatilan. Tämä rakenne vaatii hyvän tuuletuksen, mutta tarjoaa etuja kosteudenhallinnassa.
Eristämisessä käytetään usein puhallus- tai levyeristeitä, jotka asennetaan lattiakannattajien väliin. Finnfoam FL-K600 kaltaiset jäykät levyt soveltuvat hyvin tähän tarkoitukseen ja kestävät päällä kulkemista asennuksen aikana.
Eristyksen alapintaan tulee asentaa tuulensuoja, joka estää ilmavirtauksia heikentämästä eristystehoa. Höyrynsulku puolestaan asennetaan eristyksen lämpimälle puolelle.
Ryömintätilaisen alapohjan eristäminen on usein helpompaa myös jälkikäteen, koska ryömintätilaan on mahdollista päästä.
Tuulettuva alapohja
Tuulettuva alapohja on rakenneratkaisu, jossa ilma pääsee kiertämään alapohjan alla. Tämä menetelmä on erityisen toimiva kosteissa olosuhteissa ja maastoissa.
Leca-sora on ympäristöystävällinen ja kestävä vaihtoehto tuulettuvan alapohjan eristämiseen. Se säilyttää eristyskykynsä koko rakennuksen käyttöiän ja on uudelleenkäytettävissä.
Eristystä voidaan tehostaa asentamalla ilmaraon ja eristeen väliin tuulensuojalevyt. Tämä estää kylmän ilman tunkeutumisen eristeeseen.
Tuulettuvan alapohjan toimivuuden kannalta on tärkeää, että ilmanvaihtoaukot ovat riittävät mutta eivät liian suuret. Sopiva mitoitus ehkäisee kosteusvaurioita ja pitää alapohjan kuivana.
Tehokas eristäminen maksaa itsensä takaisin 2-5 vuodessa pienentyneinä lämmityskuluina.
Eristysmateriaalit
Alapohjan eristämiseen on käytettävissä useita erilaisia materiaalivaihtoehtoja, joiden ominaisuudet ja soveltuvuus riippuvat rakennuksen tyypistä ja olosuhteista. Oikean eristemateriaalin valinta vaikuttaa merkittävästi lämmöneristyskykyyn, kosteudenhallintaan ja rakenteen toimivuuteen.
Eristelevyt
Eristelevyt ovat suosittuja alapohjan eristämisessä niiden helpon asennettavuuden ja hyvien lämmöneristysominaisuuksien vuoksi. Finnfoam ja muut XPS-levyt soveltuvat erinomaisesti maanvaraisiin alapohjiin, sillä ne kestävät hyvin kosteutta ja maaperän kuormitusta.
EPS-levyt (styrox) ovat myös yleinen valinta niiden kustannustehokkuuden ansiosta. Ne toimivat hyvin sekä maanvaraisissa että tuulettuvissa alapohjissa.
Polyuretaanilevyt tarjoavat erinomaisen lämmöneristyskyvyn ohuemmalla rakenteella, mikä on eduksi matalaperustuksissa. Niissä on usein valmiiksi alumiinipinnoite, joka toimii samalla höyrynsulkuna.
Eristelevyjen asennuksessa on tärkeää varmistaa tiiviit saumat ja liitokset ulkoseiniin kylmäsiltojen välttämiseksi.
Puhallettavat eristeet
Puhallettavat eristeet soveltuvat erinomaisesti erityisesti vanhojen rakennusten tuulettuvien alapohjien lisäeristämiseen. Puhallusvilla (mineraali- tai selluvilla) voidaan asentaa suurtehopuhalluksena vaikeapääsyisiin kohteisiin alapohjassa.
Puhalluseristeiden etuna on niiden kyky täyttää epätasaiset tilat ja soveltua monimuotoisiin rakenteisiin. Selluvillalla on myös hyvä kyky sitoa ja luovuttaa kosteutta, mikä parantaa rakenteen kosteusteknistä toimivuutta.
Mineraalivillapohjaiset puhalluseristeet kestävät hyvin lämpötilanvaihteluita ja ovat paloturvallisia. Määrämittaan leikatut eristesäkit sopivat palkkiväleihin asennettaviksi.
Puhallettavia eristeitä käytettäessä on varmistettava alapohjan riittävä tuuletus kosteusongelmien välttämiseksi.
Ekologiset eristemateriaalit
Ekologiset eristemateriaalit ovat kasvattaneet suosiotaan ympäristötietoisuuden lisääntyessä. Puukuitueristeet, kuten selluvilla, valmistetaan kierrätetystä sanomalehtipaperista, mikä tekee niistä ekologisesti kestävän valinnan.
Pellavaeriste ja hamppueriste ovat luonnonmukaisia vaihtoehtoja, jotka soveltuvat hyvin tuulettuviin alapohjiin. Ne sitovat tehokkaasti kosteutta vaurioitumatta ja luovuttavat sitä hallitusti.
Sahanpuru ja kutterinlastu ovat perinteisiä eristemateriaaleja, joita käytetään edelleen vanhojen rakennusten kunnostuksessa. Näiden käytössä tulee huomioida materiaalin painuminen ja suojaus tuholaisilta.
Ekologiset eristeet tarjoavat usein hyvät ääneneristysominaisuudet ja pienemmän hiilijalanjäljen. Niiden lämmöneristyskyky voi kuitenkin olla heikompi verrattuna moderneihin teollisiin eristeisiin, joten eristepaksuuden tulee olla suurempi.
Alapohjan eristyksen suunnittelu
Huolellinen suunnittelu on alapohjan eristyksen onnistumisen perusta. Oikeanlainen suunnittelu huomioi rakennusmääräykset, lämpöhäviöt sekä mahdolliset kosteusriskit, jotka voivat vaikuttaa rakenteen pitkäaikaiseen toimivuuteen.
Rakennusmääräykset ja standardit
Suomessa alapohjan eristämistä ohjaavat rakentamismääräyskokoelman osat, erityisesti osa C3, joka asettaa vaatimukset rakennuksen lämmöneristykselle. Nykyiset määräykset edellyttävät alapohjalta U-arvoa 0,16 W/(m²K) tai parempaa uudisrakennuksissa.
Energiatehokkuusdirektiivin mukaiset kansalliset standardit vaikuttavat myös alapohjan eristysvaatimuksiin. Eristysratkaisujen on täytettävä nämä vaatimukset riippumatta siitä, onko kyseessä maanvarainen tai tuulettuva alapohja.
Määräykset vaihtelevat hieman rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan. Asuinrakennuksilla, toimistorakennuksilla ja teollisuustiloilla on erilaisia vaatimuksia, jotka tulee selvittää suunnitteluvaiheessa. Paikallisen rakennusvalvonnan kanssa kannattaa keskustella ennen projektin aloittamista.
Lämpöhäviöiden laskeminen
Alapohjan lämpöhäviön laskenta on olennainen osa suunnitteluprosessia. Tämä tapahtuu määrittämällä rakenteen lämmönläpäisykerroin (U-arvo), joka kertoo kuinka paljon lämpöä siirtyy rakenteen läpi.
Laskennassa huomioidaan kaikki rakennekerrokset ja niiden lämmönjohtavuus. Eristepaksuuden mitoituksessa käytetään kaavaa:
U-arvo = 1 / RT
missä RT on rakenteen kokonaislämmönvastus, joka koostuu eri materiaalikerrosten lämmönvastusten summasta.
Eristepaksuuden valinnassa tulee huomioida myös kustannustehokkuus. Liian paksu eristys ei välttämättä ole taloudellisesti järkevä, sillä säästöt lämmityskuluissa eivät aina kata materiaalikustannuksia. Optimaalinen eristepaksuus löytyy usein 200-300 mm väliltä.
Kosteusriskien arviointi
Alapohjarakenteen kosteusriskien tunnistaminen on kriittinen osa suunnittelua. Maasta nouseva kosteus, sade- ja sulamisvedet sekä sisäilman kosteus voivat kaikki aiheuttaa ongelmia.
Kapillaarisen kosteuden nousua ehkäistään kapillaarikatkokerroksella. Tähän käytetään tyypillisesti vähintään 300 mm paksuista sorakerrosta, jonka raekoko on 8-16 mm.
Diffuusion hallinnassa käytetään höyrynsulkua, joka asennetaan lämpimälle puolelle. On äärimmäisen tärkeää, että höyrynsulku on yhtenäinen ja tiivis, erityisesti saumakohdissa ja läpivienneissä.
Tuulettuvan alapohjan suunnittelussa on varmistettava riittävä ilmanvaihto. Tuuletusaukkojen pinta-alan tulee olla vähintään 4 ‰ ryömintätilan pinta-alasta. Maapohja eristetään tarvittaessa ja peitetään suodatinkankaalla.
Eristystyön toteutus
Alapohjan eristystyön onnistuminen edellyttää huolellista suunnittelua ja oikeita työmenetelmiä. Oikein toteutettu eristystyö parantaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuutta ja ehkäisee kosteusvaurioiden syntymistä.
Työvaiheet ja -menetelmät
Alapohjan eristystyö aloitetaan huolellisella pohjatyöllä. Ensin on poistettava vanhat eristeet, mikäli kyseessä on saneerauskohde. Tämä voidaan tehdä tehokkaasti imuautolla, joka nopeuttaa työtä huomattavasti.
Alustan tulee olla puhdas ja tasainen ennen uusien eristeiden asennusta. Mahdolliset epätasaisuudet tasoitetaan sopivalla materiaalilla, esimerkiksi hienolla soralla tai tasaushiekalla.
Routaeristyksen suunnittelu on tärkeä osa työvaiheita. Erityisesti maanvaraisessa alapohjassa routasuojaus on toteutettava huolellisesti, jotta vältytään routavaurioilta. Routaeristeet asennetaan rakennuksen ulkopuolelle perustusten ympärille.
Materiaalivalinnat vaikuttavat merkittävästi lopputulokseen. Nykyisin suositaan XPS-eristelevyjä (suulakepuristettua polystyreeniä) tai EPS-eristelevyjä (paisutettua polystyreeniä) niiden hyvien lämmöneristysominaisuuksien vuoksi.
Eristeen asennus
Eristeet asennetaan tiiviisti toisiaan vasten, jotta vältetään kylmäsillat. XPS-levyjen asennuksessa on huomioitava, että levyt limitetään saumakohdissa riittävästi.
Eristepaksuus määräytyy rakennuksen energiatehokkuustavoitteiden ja paikallisten rakennusmääräysten mukaan. Yleensä suositellaan vähintään 150-200 mm eristepaksuutta alapohjaan.
Tuulettuvan alapohjan eristämisessä eristelevyt kiinnitetään alapohjan rakenteisiin tukevasti. Kiinnitys voidaan tehdä mekaanisilla kiinnikkeillä tai tarkoitukseen soveltuvalla liimalla.
Maanvaraisessa alapohjassa eristeet asennetaan ennen betonilaatan valua. Eristeiden päälle asennetaan yleensä teräsverkko, joka toimii betonilaatan raudoituksena.
Saumakohtien tiivistäminen on erityisen tärkeää. Saumat voidaan tiivistää vaahdottamalla tai teippaamalla tarkoitukseen soveltuvalla tiivistysteipillä.
Ilmansulkujen ja höyrynsulkujen merkitys
Ilmansulkujen tehtävä on estää hallitsemattomat ilmavirtaukset rakenteiden läpi. Alapohjassa ilmansulun tulee olla ehjä ja yhtenäinen, jotta se toimii tehokkaasti.
Höyrynsulun tarkoitus on estää kosteuden siirtyminen diffuusion avulla rakenteisiin. Oikein asennettu höyrynsulku ehkäisee kosteusvaurioiden syntymistä ja parantaa eristyksen toimivuutta.
Läpiviennit ovat kriittisiä kohtia ilma- ja höyrytiiveydelle. Kaikki putki- ja sähköläpiviennit on tiivistettävä huolellisesti käyttäen tarkoitukseen soveltuvia läpivientitiivisteitä.
Ilmansulun liitoskohdat on limitettävä riittävästi ja tiivistettävä tarkoitukseen soveltuvalla teipillä. Suositeltava limitys on vähintään 150 mm.
Maanvaraisen alapohjan höyrynsulku sijoitetaan yleensä eristeen ja betonilaatan väliin. Tuulettuvassa alapohjassa höyrynsulku asennetaan lämpimälle puolelle eristettä.
Ongelmien ehkäisy ja korjaaminen
Alapohjan kunnon säännöllinen tarkkailu ja oikea-aikaiset korjaustoimenpiteet ovat avainasemassa rakenteen toimivuuden ja kiinteistön arvon ylläpitämisessä. Ennaltaehkäisy on aina edullisempaa kuin laajojen vaurioiden korjaaminen jälkikäteen.
Kosteusvaurioiden kukistaminen
Kosteus on alapohjan suurin vihollinen, joka voi aiheuttaa rakenteellisia ongelmia ja sisäilmahaittoja. Ensimmäinen askel kosteusvaurioiden ehkäisyssä on riittävä tuuletuksen varmistaminen erityisesti rossipohjarakenteissa. Tuuletusaukkojen tulee olla oikein mitoitettuja ja avoimia ympäri vuoden.
Maanvaraisen betonilaatan tapauksessa kosteussulun kunto on tarkistettava säännöllisesti. Finnfoam-eristeet tarjoavat hyvän vesihöyrysulun, joka estää maakosteuden siirtymisen betonilaattaan ja ehkäisee sisäilmaongelmia.
Salaojituksen toimivuus on kriittinen tekijä kosteudenhallinnassa. Tarkista salaojien kunto ja puhdista ne tarvittaessa. Myös sadevesijärjestelmän toimivuudella on suora vaikutus alapohjan kosteusolosuhteisiin.
Mikäli kosteusvaurioita havaitaan, on toimittava nopeasti:
- Poista kosteuden lähde välittömästi
- Kuivata rakenteet huolellisesti
- Vaihda vaurioituneet materiaalit uusiin
- Korjaa vaurion aiheuttaja rakenteellisesti
Tuholaisongelmien torjunta
Alapohjat ovat otollisia paikkoja erilaisille tuholaisille, kuten jyrsijöille ja hyönteisille. Ennaltaehkäisy on tehokkainta torjuntaa. Tiivistä kaikki läpiviennit ja raot huolellisesti metalliverkolla tai tiivistemassalla estääksesi tuholaisten pääsyn rakenteisiin.
Säännölliset tarkastukset auttavat havaitsemaan ongelmat ajoissa. Kiinnitä erityistä huomiota merkkeihin jyrsijöistä, kuten jätöksiin tai jyrsintäjälkiin eristeissä. Kemiallisia torjunta-aineita tulee käyttää harkiten ja vain ammattilaisen ohjeistuksella.
Rossipohjan tapauksessa pidä alapohjan alue puhtaana orgaanisesta materiaalista:
- Poista kaikki rakennusjäte
- Älä säilytä puutavaraa tai muuta materiaalia alapohjassa
- Huolehdi, ettei kasvillisuus pääse kasvamaan liian lähellä alapohjaa
Vakavan tuholaisongelman ilmetessä kannattaa konsultoida tuholaistorjuntaan erikoistunutta ammattilaista.
Eristeen uusiminen ja lisäys
Eristeiden kunto ja riittävyys ovat keskeisiä tekijöitä alapohjan toimivuudessa. Vanhojen eristeiden vaihtaminen tai lisäeristäminen parantaa merkittävästi asumismukavuutta ja energiatehokkuutta.
Rossipohjan eristeiden vaihtaminen onnistuu avaamalla lattiarakenne. Vanhat ja painuneet eristeet kannattaa korvata nykyaikaisilla, kuten Finnfoam-eristeillä, joiden vesihöyrynvastus on suuri ja lämmöneristävyys erinomainen.
Maanvaraisen betonilaatan lisäeristäminen on haastavampaa, mutta mahdollista. Betonilaatan päälle voidaan asentaa uusi eriste ja pintavalu tai kuivarakenteiset ratkaisut.
Huomioi eristettä valitessa:
- Eristeen soveltuvuus kohteeseen
- Kosteudenkestävyys
- Lämmöneristävyys (lambda-arvo)
- Puristuskestävyys (erityisesti maanvaraisissa rakenteissa)
Oikein toteutettu eristystyö maksaa itsensä takaisin alentuneina lämmityskustannuksina jo muutamassa vuodessa ja parantaa samalla asumismukavuutta.
Huolto ja tarkastukset
Alapohjan säännöllinen huolto ja tarkastukset ovat välttämättömiä rakenteen kestävyyden ja talon energiatehokkuuden varmistamiseksi. Oikea-aikaiset toimenpiteet ehkäisevät kosteusvaurioita ja mahdollistavat ongelmien havaitsemisen varhaisessa vaiheessa.
Säännölliset tarkastukset
Tuulettuvan alapohjan kuntotarkastus kannattaa tehdä vähintään kerran vuodessa, mieluiten keväällä lumien sulamisen jälkeen. Sateen aikana tarkastaminen helpottaa mahdollisten tiiviyspuutteiden havaitsemista.
Tarkastusta varten huoltoluukun (vähintään 60×60 cm) olemassaolo on tärkeää. Jos luukkua ei ole, sen asentamista suositellaan erikseen laaditun suunnitelman mukaisesti.
Tarkastuksessa tulee kiinnittää huomiota:
- Alapohjan puhtauteen (rakennusjätteet, orgaaniset materiaalit)
- Tuuletuksen toimivuuteen
- Putkistojen kuntoon, kannakointeihin ja eristyksiin
- Kosteuden merkkeihin rakenteissa
- Seinien ja alapohjan liitosten tiiviyteen
Mikäli tarkastuksessa havaitaan puutteita, on suositeltavaa konsultoida rakennusalan ammattilaista.
Eristeen kunnon arviointi
Alapohjan eristeiden kunnon säännöllinen arviointi on oleellinen osa kiinteistön ylläpitoa. Rossilattian etuna on huollettavuus – lattialaudat irrottamalla voidaan tarkistaa rakenteiden ja eristeiden kunto.
Eristeiden arvioinnissa tulisi tarkkailla:
- Kosteusvaurioiden merkkejä (tummentumat, homeen haju)
- Painumia tai puutteita eristekerroksessa
- Eläinten tai hyönteisten aiheuttamia vaurioita
- Ilmarakojen muodostumista eristeiden ja rakenteiden väliin
Betonirakenteisen alapohjan eristeiden tarkastaminen on haastavampaa ja vaatii usein erikoistoimenpiteitä. Mikäli epäillään eristeiden vaurioitumista, voidaan käyttää lämpökamerakuvausta ongelmien paikantamiseksi.
Eristeiden kunnon heikentyessä vaikutukset näkyvät nopeasti kasvavissa lämmityskuluissa ja mahdollisina sisäilmaongelmina.
Ympäristönäkökohdat
Alapohjan eristämiseen liittyy merkittäviä ympäristönäkökohtia, jotka vaikuttavat sekä rakennuksen ekologiseen jalanjälkeen että sisäilman laatuun. Ympäristöystävällisten valintojen tekeminen eristemateriaalien ja -menetelmien suhteen voi tuoda pitkäaikaisia hyötyjä sekä ympäristölle että rakennuksen käyttäjille.
Kierrätys ja ympäristövaikutukset
Eristeiden elinkaarivaikutukset ovat merkittävä osa rakennuksen kokonaisympäristökuormaa. Perinteiset öljypohjaiset eristeet, kuten polystyreeni (EPS) ja polyuretaani, tuottavat valmistusvaiheessa huomattavia hiilidioksidipäästöjä.
Kiertotalouden näkökulmasta tulisi suosia materiaaleja, jotka voidaan kierrättää tai uusiokäyttää rakennuksen purkuvaiheessa. Puukuitueristeet sekä selluvilla ovat hyviä vaihtoehtoja, sillä ne ovat valmistettu uusiutuvista raaka-aineista.
Myös eristeiden kuljetuksesta aiheutuvat päästöt kannattaa huomioida. Paikallisesti tuotetut materiaalit aiheuttavat vähemmän kuljetuspäästöjä, mikä pienentää eristeen kokonaisympäristövaikutusta.
Eristemateriaalien valinnan merkitys
Eristemateriaalin valinnalla on suora vaikutus sekä rakennuksen energiatehokkuuteen että sisäilman laatuun. Luonnonmukaiset eristemateriaalit, kuten pellava, hamppu ja puukuitu, sitovat itseensä hiilidioksidia ja toimivat hiilivarastoina.
Näillä materiaaleilla on myös hyvä kosteudenhallintakyky, mikä vähentää homevaurioiden riskiä. Hengittävä alapohjarakenne tasaa sisäilman kosteusvaihteluita luonnollisella tavalla.
Eristeiden valmistukseen käytetty energia ja raaka-aineet vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi kierrätyslasista valmistettu lasivilla on ekologisempi vaihtoehto kuin neitseellisistä raaka-aineista tuotettu.
Joillakin eristeillä, kuten EPS-levyillä, on pitkä hajoamisaika luonnossa, mikä lisää jäteongelmia. Biohajoavat ja luonnonmukaiset materiaalit ovat tässä suhteessa parempi valinta kestävän kehityksen kannalta.
